Urheiluhevonen hyötyy rasvalisästä ruokinnassa
- Posted In : Lehti , hevosen ruokinta, kilpahevonen, Minna Svartsjö, rasva, urheiluhevonen, öljy
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/2016
Öljy on hitaasti vapautuvaa energiaa tiiviissä muodossa
Luonnontilassa elävä hevonen saa ravinnostaan hyvin vähän rasvaa. Villihevosten ravinnontarve ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen nykypäivän kilpahevosten kanssa. Niiden energiantarve on suurempi ja koska voimakkaassa viljaruokinnassakin on omat haittapuolensa, rasvat ovat varteenotettava vaihtoehto energiatäydennyksen suhteen. Rasvat sisältävät energiaa yli kaksinkertaisesti muihin energianlähteisiin eli hiilihydraatteihin ja valkuaisaineisiin verrattuna.
Perinteinen kilpahevosten rehu eli kaura sisältää itsessään jo melko hyvin rasvaa, n.63 g kuiva-ainekiloa kohden. Muut viljat eivät sisällä rasvaa yhtä hyvin. Kevyessä käytössä oleva hevonen ei rasvalisää yleensä tarvitse. Kilpahevosille sopiva käyttömäärä on 3-5 dl öljyä päivässä. Pienet rasvalisät parantavat lähinnä ihon ja karvapeitteen kuntoa, muttei niillä ole fysiologista vaikutusta.
Lihasvaurioista kärsiville hevosille kasviöljyä voidaan syöttää enemmän, alkaen desilitrasta sataa elopaino kiloa kohti. Tällöin voidaan vähentää sokerin ja tärkkelyksen määrää. Iäkäs hevonen kuluttaa enemmän energiaa lämmöntuottoon, siksi sellaiselle voidaan antaa lisäenergiaksi kasviöljyä 1,5-2 dl päivässä.
Imettävillä tammoilla rasvalisä nostaa maidon rasvapitoisuutta ja lisää maidontuotantoa. Korvaamalla hiilihydraattien energiaa rasvoilla vähennetään samalla lihasten glykogeenivarastojen1 liiallista kasvua. Kun rasva muuttuu liike-energiaksi, lihaksia väsyttävien sivutuotteiden syntyminen on vähäisempää kuin hiilihydraattipitoisella ruokinnalla.
Mikäli energiaa vapautuu lihaksista nopeammin kuin sitä kuluu, tästä voi seurata lihasten kipeytymistä ja jäykistymistä. Urheiluhevosen rasvalisä tulisi aloittaa jo peruskuntokaudella. Elimistön täytyy tottua käyttämään rasvaa energianlähteenä. Tällöin rasvan käyttö aerobisen rasituksen aikana tehostuu ja veren glukoositaso säilyy ylhäällä pitempään. Kuten kaikissa ruokintamuutoksissa on tapana, myös öljyyn totutus tehdään vähitellen.